keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Paskalakki.

Kirjoitus ainakin toistaiseksi poistettu ongelman korjaamiseksi.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Perus oksennustauti.

Ei oo heleppoo, sen voin sanoo. Porukoilla oli viikon kiertäny mahatauti mun pikkusisaruksilla. Kaksvuotias Joel-veli tuli meille yökylään ensimmäistä kertaa, niin eiköhän se alkanu oksentamaan just sinä yönä. Ja ekan kerran kun se oksenti unissaan pitkin patjaa, niin lopuks se löi vielä päänsä siihen oksennukseen, kun ei reppana ollu vielä kunnolla herännytkään. Siitä sit mentiin itkun kanssa suihkuun ja sit sitä vähän hallitumpaa oksentelua meijän sängystä ämpäriin jatku muistaakseen aamu viiteen asti. Kerran Joel tippu sängystä pääedellä ämpäriin, samalla oksentaen, kun se suoraan unesta rupes oksentamaan ja yritti vauhilla mennä sängyn reunalle ja mää huono veli olin just keittiössä hakemassa sille juomista, enkä ollutkaan pitämässä siitä kiinni sängyssä. No seuraavana aamuna Joel oli kun uus mies, ei mitään tietoo mistään taudista. Päästiin jopa illemmalla HopLoppiin Oskarin kanssa, niinkun oltiin alunperin sovittu. Ja olin siitä todella helpottunu, kun miettii minkälaiset traumat Joelille ois muuten jääny meidän luona kyläilystä, jos sinnekkään ei oltais päästy.

Joel ja Oskar lähössä rimpsalle.

Sit seuraavana iltana menin porukoille perinteisesti iltakaffelle, kun Saaralla oli kymmeneen töitä, eikä ollu mitään kummempaa tekemistä. Mulla oli jo edellisenä päivänä alkanu semmonen vähän huono fiilis mahassa. Sit se oksentaminen alko joskus illalla ja mua vaan lähinnä huvitti, et ei tunnu juuri missään, kun oon niin tottunu oksentamaan noiden lääkkeiden takia ja mahaankaan ei sattunu juurikaan. Olin pari tuntia oksennellu, kun mun piti lähtee hakee Saaraa töistä, mut se soittikin just ennen kun kerkesin lähteä, että meneekin pisempään töissä. No sanoin siinä, et oksentelen täällä porukoilla, niin se sano tulevansa bussilla kotia. Siinä oottelin vielä yhet yrjöt pönttöön, että kerkeisin ajaa kotia ennen kun tulee uudestaan. Pääsin just ja just omaan parkkiruutuun ja sain oven auki kun lervaa taas lens nätissä kaaressa pitkin parkkipaikkaa. Varmaan puol talonyhtiötä tietenkin ollu kattomassa, et tuo jätkä se varmaan ajo päissään. Kotona ei enää huvittanu ollenkaan koko tauti. Mullahan ei tietenkään pysyny mitkään särkylääkkeetkään sisällä, niin meinas Lauripoika olla vähän kipeenä, kun olin aamulla viimeks niitä ottanu. Kaiken sen sairaudesta ja oksennustaudista tulevan tuskan lisäks mulla nous kuume yli 39 asteeseen ja se laukas taas sen ihan ihme selkäkivun, niinkun ois rautatanko ollu selkärangan tilalla ja tuntu että lihakset oli tulessa ja niin jumissa kun voi ikinä olla. Silti mua paleli ihan törkeesti, kun kuume nous. Saara kuskas mulle kämpän kaikki peitot sänkyyn, mut aina kun oksensin, niin paleli uudestaan sairaan kauan, kun jouduin kaivautumaan ulos sieltä peittoiglusta. Sit mulla ei pysyny enään mikään sisällä, enkä pystyny olemaan mitenkään päin. Mun teki mieli huutaa suoraa huutoa, kun mikään ei auttanu, eikä sitä kipua ja tuskaa voi sanoin kuvailla, mut jotenki pystyin pitää sen semmosena epämääräsenä mölinänä. Sain tässä välissä pidettyä särkylääkkeet sen aikaa sisässä, että ne vähän kerkes kuumetta laskea, niin vaihteeks tuntu et oon tulessa ja vaikka olisin ollu pakastimessa alasti, niin mulla ois ollu kuuma ja hikoilin ku iso sika saharassa. No sekin hyvän olon tunne oli todella väliaikanen, kun ei enään oksentaminen riittäny, vaan alko tulee tavaraa samaa vauhtia pakoputkestaki. Siinä se meni loppu yö sängystä pöntölle juostessa ja ämpäri jalkojen välissä paskalla istuessa, ettei tarvinnu seinille oksennella. Sitäkin vähän hankaloitti se, kun nousin seisomaan, niin joka kerta meinas lähtee taju, kun oli vähän kuiva olo sillain sisältäpäin katsottuna. Ja se tavara tuli takapäästä parissa minuutissa ihan vetenä läpi, jos sain pidettyä sen niin kauan sisällä oksentamatta. Mutta tiedänpähän nyt ainakin suunnilleen, miltä naisesta tuntuu pissata, vaikka vähän olikin eri reikä.