keskiviikko 29. elokuuta 2012

Narkki.

Väsyttäs ihan jonnin verran. Tunnin jaksoin taas pyöriä ja sätkiä tossa Saaran vieressä, mut nyt meni hermo. Tai en sanois, että meni hermo, ku rauhallinen oon sinäänsä, mut nousin sängystä koneelle joka tapauksessa. Eikä oo edes mitään järkevää sanottavaa, muuta kun että sattuu taas aivan jäätävän paljon. Tätä kipua on vähän hankala kuvailla. Kokoajan on tuo perus särky päällä, tällä kertaa ihan vaan noitten haavojen kohalla ja sit vähän väliä tulee semmonen tosi voimakas tuikkaava kipu. Saara luuli et mun jalat kramppas, kun sätkin vähän väliä, mut sillekkin selitin, että kivusta vaan sätkin. Se tuikkiva kipu on vähän kun löis jonkun neljän sentin neulan aina tohon haavan keskelle pystyyn. Tuo neulan mitta oli muuten tärkee tieto, nauratti itteekin.

Samalla kun rupesin taas kirjottamaan, niin vois kai sitä muutakin kertoo. Kävin taas eilen uusimassa kipulääkkeiden reseptit Kyllön arvauskeskuksessa. Se reumapolilla mua hoitava lääkäri ei jostain syystä kirjota ollenkaan huumereseptejä (OxyContin ja OxyNorm tarvitsee sellaset), niin joudun aina erikseen käydä ne hakemassa teekoosta. Mukava siitäkin aina maksaa erikseen. "Unto" ei hirveesti ole sitä selitelly, minkä takia se ei voi niitä mulle kirjottaa, mut semmosen käsityksen oon saanu, että se ei oo ikinä kirjottanu niitä kellekkään, niin se ei vaan osaa. Ja sit taas potilas menee pää kolmantena jalkana ja joutuu selittelee kaikki aina uudestaan eri lääkäreille, kun oman alueen lääkäri oli mukavasti vaihtunut ja sit ne pitää aina jonain narkkarina, huumeiden välittäjänä tai muuten vaan väärinkäyttäjänä, vaikka kuin näytän nuo haavaumat ja kerron tosta taudista, mistä ne ei ikinä tiedä mitään. Ja sama jatkuu apteekissa. Mentiin näyttävästi Saaran kanssa skootterilla illalla apteekkiin, kun saatiin iskän ja veljen kanssa semmonen meidän rojekti skopo melkein valmiiks, niin mulla oli silmät ihan punaset viimasta ja muutenkin saatoin vähän täristä kylmästä, niin sinäänsä en ihmettele jos se apteekkarikin piti mua jonain narkkarina. Musta kyllä tuntu et se apteekkari oli ite vetäny jotain huumeita, oli nimittäin sen verran pihalla. Menin siihen tiskille ja nakkasin reseptit pöytään, että pari tollasta ja annoin uniikki kortin, niin se vaan tokas hullun vihasesti et "tämmösiin lääkkeisiin tarvii kylläkin näyttää kelakortti, eikä tuo pelkkä unikko riitä". Melkein säikähin ja annoin kiltisti kelakortin sille tätille. Sit se kävi jotenkin toooodella hitailla, kun se näpytteli jotain koneelle ja kysy multa et "onko nää tuttuja lääkkeitä". Vastasin vaan et "juu, oon varmaan yli puol vuotta syöny näitä". Siinä sit yritin muutenkin vähän keskustella jotakin, kun siinä kesti niin törkeen kauan, niin senkin mainitsin, että tultiin mopolla. Apteekkari oli sit ihan kauhuissaan, että "miten sinä voit olla skootterilla liikenteessä, kun sinulla on näin vahvat lääkkeet". Tuumasin vaan, että "ei ne mulla vaikuta mitenkään huumaavasti". Taas tuli se tuomitseva katse ja sit se vaan intti, että kun ne on niin väsyttäviä lääkkeitä. Mää taas vastasin, että "ei ne mua väsytä, päinvastoin, jos otan illalla ison annoksen, en meinaa saaha edes nukuttua, kun ne piristää niin paljon". Naureskelin vielä, että mähän nukkuisin kokoajan, jos ne väsyttäis mua, kun joudun syömään niitä niin paljon. Sille apteekkari tais jopa hymähtää ja se olikin koko apteekkireissun ainut hymy. No sit se jossain vaiheessa lopetti sen inttämisen, mut ei selvästikkään uskonu mua ja seuraavaks rupes taas jankkaamaan, että "onhan tää varmasti tuttu lääke". Mikäköhän kohta siitä oli niin vaikeeta ymmärtää, kun sanoin että oon syöny niitä puol vuotta? Oikeesti se kysy sen varmasti ainakin viis kertaa sen käynnin aikana. Ja kumpikohan sen tietää paremmin, miten ne muhun vaikuttaa, apteekkari-täti, joka ei oo 99 prosentin todennäkösyydellä koskaan joutunut syömään OxyNappeja, vai minä? Lääkepaketin ohjeissakin nimenomaan lukee näin: OxyContin saattaa heikentää reaktiokykyä, jos sinulle käy näin, älä aja. Tolleen tiivistettynä. Mut eihän lääkäreiden ja farmaseuttien tarvii potilaita uskoo, kun niillä on niin hieno koulutuskin ja kaikkee. Samanlailla se mua hoitava lääkäri pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kaikki mun mielipiteet ja ehdotukset.

Se on kyllä kanssa pakko kertoa, kun mainitsin jossain aijemmassa tekstissä, että ainut ihminen kelle soisin tän saman persepäätaudin, on se vartija, joka kuristi mun pikkusiskoa pienempänä. No sehän oli vartioimassa apteekkia eilen. Se jutteli siinä kassaneidille, kun käveltiin kassalle päin maksamaan tunnin odotettuja lääkkeitä ja kun se paskalakki huomas mut, niin se ampas kahtasataa hyllyjen väliin piiloon. Vissiin luuli et mää en kerenny nähä sitä. Oon nimittäin aika pelottava kaveri. Nyt kun oon pari kertaa maininnut siitä kaverista, niin pitäis varmaan kertoo koko se episodi. Ehkä paremmalla aikaa, rupes kipulääkkeet helpottamaan oloa ja muutenkin väsyttää jo aika mukavasti niin nyt painelen nukkumaan..

lauantai 25. elokuuta 2012

Talsinki.

Huvitutti vähän, kun luin ton mun edellisen vuodatuksen. Oon vissiin kirjottanu ihan ajatuken kanssa, kun tuntu et samat asiat olin kertonu moneen kertaan. Tosin kirjotin aina pari lausetta ja välissä touhusin jotain ihan muuta ja niin etespäin. Nooh, meneepähän lukijalle paremmin perille.

Mun on ihan pakko vähän ylistää Juha Vuorista. Hänelle kuuluu kiitos siitä, että kirjotan tätä blogia ja siitä, että yleensäkkin opin lukemaan. Ennen kun tutustuin Vuorisen raapustuksiin, mulla oli enemmän varpaita, kun kannesta kanteen luettuja kirjoja. Nekin alle yheksän kirjaa oli melkeinpä kaikki koulun kirjaesitelmää varten pakotettu lukemaan ja niistäkään en yleensä kyllä paljon takakantta enempää jaksanu lukea. Nyt ei puhettakaan, että rupeis nukkumaan lukematta mitään, ellei nyt ihan kuolemanväsyny ole. Suurin syy siihen etten lukenu ennen oli, kun olin aina luokan hitain lukemaan. Koulussa mun pahin painajainen oli, et joudun ääneen lukemaan koko luokalle. Voi jösses sitä änkyttämistä. Silti mulla ei kuulema ollu lukihäiriötä, en sit tiedä mikä se oli. Nyt kun oon lukenu luultavasti kaikki Vuorisen kirjat ja muutaman muunkin, tajusin yks ilta etten ookkaan enään hidas lukemaan. Kaippa se oli vaan reenin puutetta. Se vaan hävetti niin törkeesti, kun ei osannu kunnolla lukee, vaikka opinkin jo ennen koulua lukemaan.

Sain taas tällä viikolla uuden lääkkeen. Se on vähän niinkun kipulääke, mut ei kummiskaan ja unensaantiinkin sen pitäis auttaa. Sen niminen kun Lyrica. Tän muutaman päivän syömisen jälkeen tuntuu, että ainakin tohon unen saantiin se auttaa ihan ok. En jää sillein kuuntelemaan niitä kipuja sängyssä niinkun ennen, niin on helpompi nukahtaa. Mun on pakko vähän avautua viime lääkärikäynnistä. Ekana kun menin lääkärin huoneeseen sisään, niin raapasin vaatteet ja sidokset haavoista pois. Lääkäri "Uolevi" vaan tuumas et "nuo sun jalathan näyttää jo paljon paremmilta", vielä sillein, että mulle tuli semmonen olo et se vaan uskottelee. Rupesin miettii, niin se viimeks näki mun jalat ilman noita haavaumia, niin mulle ei ihan menny perille, että mistäköhän kohtaa se noita jalkoja sit kattelee. Sit kun sanoin, että kun syön tota solunsalpaajaa, niin vähän aikaa sen lääkkeen oton jälkeen musta tuntuu, et sydän jyskyttää rintalastasta läpi. Uolevi sit kuunteli mun sydäntä ja käski vähän pomppimaan ja kuunteli uudestaan. Siihen se tuumas et "kyllä se ihan normaalisti hakkailee ja palautuu". Sitäkin vähän mietin, et kun ei se mulla rasituksesta tykytä, vaan siitä lääkkeestä, niin eihän sitä voi noin testata, vaan se pitäs kuunnella sen lääkkeen oton jälkeen. Kaikista paras oli, kun se oli saanu asiansa mulle selväks niin se vaan sano, et "laita housut jalkaan, niin sun hoitaja sitoo ne haavat toisessa huoneessa". Oli jo pakko kysyä, että "ootko sää ihan tosissas". Kyllä mää haluisin nähä sen, kun se ite laittas suht tiukat farkut paljaan lihaksen päälle. Ja jos siinä ei muuta, niin mun housuthan ois ollu ihan tossa haavamählässä, jos ne jalkaan oisin vetäny. No hoitaja tuli siihen ja sekin vähän naureskeli sille tilanteelle, mut se sentäs toi mulle semmosen sairaalatakin, ettei tarvinnu alasti loikkia toiseen huoneeseen. Sitä kun on tarpeeks viisas, niin jostain päästähän se on sit pakko olla pois, niin ei muistella pahalla.

Se mua potuttaa noissa lääkärikäynneissä ehkä eniten, kun joka ikinen kerta mulle jää semmonen olo, että musta halutaan vaan eroon. Ymmärrän sen, että lääkäreillä on aina kiire ja blaa blaa, mut vois ne edes koittaa esittää, että niitä oikeesti kiinnostas mun asiat. Viimekskin se housuhässäkkä tuli sen takia, kun lääkäri rupes hätäilemään. Vois herranen aika miettiä sen verran, et saa edellisen potilaan pois alta ennenkun rupee miettimään seuraavaa. Ei se ole kovin mukavaa olla lääkärin huoneessa ite vielä housut kintussa, kun lääkäri pyytää jo seuraavaa potilasta sisään. Ja siltäkin musta on välillä tuntunu, että kun tolle taudille ei olla saatu oikeen mitään tolkkua, niin kaikilla lääkäreillä on vaan menny kiinnostus muhun, kun ne ei tiedä mitä mulle tekis.

Taas tää perinteinen loppukevennys, tulipahan käytyä tän viikon alussa Helsingissä ja Tallinnassa kera Saarani. Oli hauskaa. Ja eilen sain hondaan asennettua madallusjouset, jes!


Talsinki retkellä. Naama nykyään kun pullasoran peräsin, kun tuo kortisooni ja mykofenolaatti vähän turrrvottaa.

perjantai 17. elokuuta 2012

Tervetaloon!

Voi perse että menee hermot tohon terveystalon mainokseen. "Kaikki mitä terveyteesi tarvitset" mai ääs. Nyt viimisen viikon ajan on ollu aika ahistavaa, kun oon ihan ylipirtee koko ajan. Ainakin aijemmin se johtu isosta kortisoniannoksesta ja OxyNapeista, mut voi olla, että tuo solunsalpaajakin pistää vielä vähän lisää kierroksia koneeseen. Viime yönä nukuin ihan hyvin, mut sitä edellisinä kahtena vuorokautena en torkkunu edes päikkäreitä. Ja toissa yönä sen lyhyen ajan mitä nukahin, näin taas ihan ihme unia. Sit kun heräsin, pelotti niin paljon etten saanu uudestaan unta. Jännä pelätä, ku ei edes tiiä mitä pelkää. Aluks se oli tosi kiva, kun taas jakso touhuta hulluna kaikkea, mut nyt ku ei enään keksi miten purkais kaiken tän energian niin rupee menee taas yöunet. Kun sekään ei ole hyvä, et tekee mitään liian fyysistä, kun sit taas oon niin kipeenä, etten saa nukuttua. Siitä asti ku oon noita kaikemmaaliman pillereitä syöny, niin tuntuu et koskaan ei ole semmonen sopiva olo. Onneks kohta lasketaan tota kortisoniannosta, jos se sillä vähän tasottus..

Viime kerralla kun kirjottelin, kerroin ku sain mun hoitajalta ton uuden lääkkeen reseptin, niin sen lisäks sain lähetteen hoitotarvikejakeluun. En siitä kirjotellu sen kummemmin, ku en aatellu et se ois mitenkään mielenkiintosta, eikä se sillon ollutkaan. Sit kun menin hakee niitä sidontavälineitä, niin eihän se tietenkään voinut olla niin yksinkertasta. Enkä tarkottanu mitään S/M-sitomishommia, vaan haavojen sitomisvälineitä. Laskeskelin joskus huvikseen et ne maksaa jonkun 800 euroa kuukaudessa, kun 5 kappaleen Mepilex Boarder laastaripaketti maksaa 30 euroa ja niitä menee aina suihkun jälkeen melkeen se paketti. Mää kummiskin ihan mielellään kävisin suihkussa joka päivä, eikä ne todellakaan sillon pysy kiinni ihossa, vaikka niin tossa paketissakin luvataan. Ja ne tosiaan pitäs olla just noita laastareita, ettei nuo haavat pääse kuivumaan. Ei sillon tullu mieleen että mun ne ite pitäis maksaa. Mut kukapa muukaan ne makselis, tyhmä minä. Hoitotarvikejakelussa sanottiin, että koska haavat on vain kuukauden vanhoja, niin vielä pari kuukautta ois omavastuuaikaa jälellä. Sillä ei ollu mitään väliä, et tää itse tauti on ollu päällä kohta pari vuotta. Edelliset haavaumat kerkes välissä parantua, niin olin välissä niiden mielestä terve. Toisinsanoen mun vissiin kannattas pitää kokoajan ainakin yks haavauma aukinaisena, etten joudu aina uudestaan maksamaan kolmen kuukauden omavastuuaikaa. Se mun personalhoitajakaan ei ollu koskaan edes kuullu mistään omavastuuajasta ja mää oon aijemmin saanu aina osastoilta tai poleilta ne tarvikkeet, niin mistäpä tommosen ois taas tienny. Nyt niitä menee niin paljon, ettei reumapolilla ollu niitä niin paljon varastoissa, kun mää oisin tarvinnut. Hoitotarvikejakelijat oli vaan sitä mieltä, että mun pitää mennä vaikka sitten sinne sosiaalivirastoon, että saisin ne itelleni hommattua. Sanoin että oon ennemmin ilman laastareita, kun meen taas sinne, koska enempää monimutkaseks asioita ei voi tehdä, kun sossut. Siihen nuorempi jakelija osas sanoo, että se ei kyllä kannata. Siihen oma ajatus oli pään sisällä lujaa huutaen, "OIKEESTIKKO?". En muista että oisin ikinä ollu niin hermona aijemmin näitten juttujen takia, mut siellä sain tosissaan puristaa penkkiä, että osasin pitää turpani kiinni. Tuumasin vaan, et helppo se teijän on aina juoksuttaa mua paikasta toiseen, kun kummiskaan en mistään mitään saa. Kaikkiin mun sanomisiin ja kysymisiin vanhempi jakelijatäti vastas vaan et "nii". Sossun mielestä meillä kummiskin on yhteensä niin hyvät tulot, etten ois varmaan saanu sieltä yhtään mitään. Onko se sit oikein, kun mää oon sairas ja Saara on tehny koko kesän kuus päivää viikossa töitä, niin nää virastot kattoo että sehän ne sit voi maksaa.. mun mielestä ei. Loppujen lopuks reumapoli tilas mulle niitä vehkeitä ja oon kiitollinen siitä. On se kumma, kun nuo päättäjät näitä asioita ajaa, niin niillä ei ole käyny pienessä mielessäkään, että tämmösessä tilanteessa tää elämä on kyllä ihan tarpeeks monimutkasta ilman niiden niin idioottimaisia byrokratioita, vaikken edes tiedä mitä se tarkottaa. piste.

On tässä taas ollu kyllä kaikennäköstä äksöniä. Mut jos yleensä kirjotan silleen ihan millisti negatiiviseen sävyyn, niin kerrankin mulla ois jotain oikeesti positiivistäkin kerrottavaa. Eikä se ole sukupuolitauti. Äidin ystävä on diagonina ja se on lukenu tätä blogia ja muutenkin suht läheltä kattonu mun elämistä, vaikken tätä ihan elämisekskään sanois. Vaikka tiesin että se on diagoni, niin enhän mää sitä tienny, että mitä ne semmoset tekee. Yks päivä kun juteltiin, niin se sano mulle, et meidän kannattas käydä oman alueen diagonilla kysymässä, jos ne vois auttaa mua ainakin noiden sairaalalaskujen maksamisessa, kun noita ylimmääräsiä menoja on taas ollu ihan mukavasti ton viimesen kuoliohässäkän takia. Sekin tosiaan selvis siinä höpötellessä, että diagoni on seurakunnalla töissä ja ne auttaa ihmisiä, jos muuten tolta valtion järjestelmältä ei saa tarpeeks apuja. No ainakin viikon mää sit arvoin, et kehtaanko kysellä sieltä mitään, kun en hirveesti tykkää kerjätä. Laitoin sit loppujenlopuks sähköpostia Keltinmäen diagonille ja mietin et jos ne jonkun noista sairaalalaskuista maksais, niin sekin ois jo iso apu. Sit se diagoni vastas mulle, et tulla Keltinmäen kirkolle sillon ja sillon, kun se on siellä päivystämässä ja neuvo suunnilleen mitä lippusia ja lappusia ottaa mukaan. Saaran kanssa sit mentiin käymään ja pitkät tovit juteltiin sen mukavan miesdiagonin kanssa. Sekin vähän joutu mietiskelee, kun meillä on sinäänsä ihan hyvät tulot, varsinkin Saaralla, mut niin on menotkin kaikkien lääkäreiden, lääkkeiden ja hoitotarvikkeiden takia. Eikä vissiin senkään mielestä se ihan oikein ollu, kun valtion laitokset pitää sitä selvänä, että kun Saara tienaa hyvin, niin sen pitäs sitten laittaa vaivalla ansaitsemat rahat mun sairaalalaskuihin. Me ei kummiskaan naimisissa olla. Se sitten sano et nää mää ainakin voin maksaa ja otti kolmen päivän sairaalalaskun ja yhen poliklinikkalaskun. Minähän olin enemmän kun tyytyväinen, sanoin ison kiitoksen ja että toivottavasti ei enään ikinä nähdä, ainakaan näissä merkeissä.

Se niinku noissa valtion laitoksissa mättää, et joko ne kaikki virkailijat on ihan kyrpiä, tai sitten niille ei ole annettu minkään moista valtaa käyttää omia aivoja. Esimerkiks sossulla katellaan suoraan pariskunnan tuloja, ellei ne valehtele että on kämppiksiä tai pidä kirjoja jotenkin erillään. Ja sit jos toinen on töissä, niin toisen tulot kusee sen takia. Sitten pressa Sale ihmettelee, kun nuoret on työttömiä ja syrjäytyy. Onko se ihme, kun siitä yleensä on vaan haittaa, jos pelkästään toinen tekee töitä. Jäisin mäkin kotia, jos saisin tyttöystävän kanssa saman rahan kotona makaamalla. Mua ainakin tympis tehä 40 tuntia viikossa putkihommia, jos Saara ois sairaana kotona ja joutusin elättää sen, enkä sais kun teoriassa palkan tilille, kun käytännössä pitäs maksaa kaikenmailman hoitomaksut ja tarvikkeet. Siinäpä sitä on isoille herroille miettimistä, vaikka mun jaarittelut ei kyllä perustu mihinkään faktaan. Mut kaippa noissa edes joku totuuskin piilee.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Uutta lääkettä.

Tässä mää taas valvon, ku fiksuna piti lähtee poikien kanssa ajaa karttinkia, mut oli se kymmenen minuutin ajo kyllä yhtien yöunien arvonen. Eipähän tarvii narista, kun en mitään ikinä pysty tekemään. Paikkoja vaan särkee vähän enemmän kun normaalisti. Tai sit se johtuu tosta uudesta lääkkeestä, mitä en kyllä ainakaan vielä usko. Ja sori, jos oon ollu vähän laiska kirjottamaan tässä viime aikoina, mut oon ollu vähän paremmassa vireessä, niin oon koittanu hoitaa kaikkia keskeneräsiä asioita, kun on yks jos toinen juttu jääny vähän roikkumaan. Ja vieläki ois miljoona asiaa hoidettavana.

Tämänkin sain ulkoapäin viimeisteltyä.

Yks nätti päivä mua hoitava lääkäri taas soitteli pitkästä aikaa. Arvasin että se ei malta jäädä vielä eläkkeelle, niin kun alkukesästä reumapolin hoitajatytöt mulle kerto. No siinä sit juteltiin niitä näitä, missä mennään tällä hetkellä mun taudin suhteen ja se oli keksiny mulle uuden lääkkeen. Semmonen kolmas solunsalpaaja, mitä mää en ole aijemmin koittanut, kun ne Azamun ja Trexan aiheutti mulle sitä pahoinvointia. No sehän vaan passas mulle ja lompsin viikonlopun jälkeen reumapolille hakemaan reseptiä. Kiva olikin käydä, kun siellä ollaan vähän enemmän ajantasalla mun elämäntilanteesta, kun tuolla osastoilla missä ne koittaa mun kipuja hoitaa perus kuussatasella buranalla. Mun vakkarihoitaja sit anto sen reseptin ja kerto tästä uudesta lääkkeestä, jonka nimi on Mykofenolatmofetil Mylan (linkki rinnakkaisvalmisteeseen) ja kerto et sitä normaalisti käytetään elinsiirtopotilaille estämään uuden elimen hylkimisreaktiota. Sinäänsä vähän järkytyin, mut sit kun oikein maalaisjärellä yritin olla fiksuna, niin mun oma kroppahan koittaa hylkiä noita mun kinttuja, eli sehän vois vaikka toimia. Mut ei siinä ollu vielä kaikki, lääkäri ehotti että jos tuo ei rupea auttamaan, niin seuraava lääke sit tekis mut steriiliks. Se ei kuulema haittais, kun spermaa voi ottaa pakkaseen. Mää en edes ruvennut miettimään kun sanoin, et sen voi kyllä ihan suorilta unohtaa. Ennemmin mää säilytän kivekset kun jalat. Jäis edes rippeet mun miehuudesta jälelle. Blondeille tiedoksi: ei ne oikeesti mun kiveksiin koskis, mut eihän niitä käytännössä ole, jos ne tossa tyhjänpanttina roikkuu! Mutta palataksemme aiheeseen, kotona sitten luin enemmän tosta uudesta lääkkeestä, niin siinä oli taas mukavia PIKKU haittavaikutuksia. Muunmuassa "yleiset haittavaikutukset" osiossa oli kaikenmailman lymfoomat, melatoomat ja sepsikset. Tuli vähän semmonen olo, et onko siitä sit jotain hyötyä, että tää buergerin tauti tai polyarteritis nodosa paranee, jos tilalle saan seittemän eri iho- ja verisyöpää, plus ehkä kaupantekijäisiks joku pieni mutta pahanlaatuinen kasvain? Ja kaikista ärsyttävin on aina tuo "et saa ottaa aurinkoa". Vaikkakin tämmösillä Suomen kesillä ei ole kyllä pelkoa, että "altistut liialle UV-säteilylle".

Eiköhän tossa ollut taas yhelle yölle juttua. Asiaa ois taas ihan liikaa, niin pitää koittaa nukkua välillä, et mun kirjotuksissa ois edes jotain tolkkua. Juoksee nimittäin ajatus taas pikkasen ristiin. Että öitä vaan.