Tervetaloon!

Voi perse että menee hermot tohon terveystalon mainokseen. "Kaikki mitä terveyteesi tarvitset" mai ääs. Nyt viimisen viikon ajan on ollu aika ahistavaa, kun oon ihan ylipirtee koko ajan. Ainakin aijemmin se johtu isosta kortisoniannoksesta ja OxyNapeista, mut voi olla, että tuo solunsalpaajakin pistää vielä vähän lisää kierroksia koneeseen. Viime yönä nukuin ihan hyvin, mut sitä edellisinä kahtena vuorokautena en torkkunu edes päikkäreitä. Ja toissa yönä sen lyhyen ajan mitä nukahin, näin taas ihan ihme unia. Sit kun heräsin, pelotti niin paljon etten saanu uudestaan unta. Jännä pelätä, ku ei edes tiiä mitä pelkää. Aluks se oli tosi kiva, kun taas jakso touhuta hulluna kaikkea, mut nyt ku ei enään keksi miten purkais kaiken tän energian niin rupee menee taas yöunet. Kun sekään ei ole hyvä, et tekee mitään liian fyysistä, kun sit taas oon niin kipeenä, etten saa nukuttua. Siitä asti ku oon noita kaikemmaaliman pillereitä syöny, niin tuntuu et koskaan ei ole semmonen sopiva olo. Onneks kohta lasketaan tota kortisoniannosta, jos se sillä vähän tasottus..

Viime kerralla kun kirjottelin, kerroin ku sain mun hoitajalta ton uuden lääkkeen reseptin, niin sen lisäks sain lähetteen hoitotarvikejakeluun. En siitä kirjotellu sen kummemmin, ku en aatellu et se ois mitenkään mielenkiintosta, eikä se sillon ollutkaan. Sit kun menin hakee niitä sidontavälineitä, niin eihän se tietenkään voinut olla niin yksinkertasta. Enkä tarkottanu mitään S/M-sitomishommia, vaan haavojen sitomisvälineitä. Laskeskelin joskus huvikseen et ne maksaa jonkun 800 euroa kuukaudessa, kun 5 kappaleen Mepilex Boarder laastaripaketti maksaa 30 euroa ja niitä menee aina suihkun jälkeen melkeen se paketti. Mää kummiskin ihan mielellään kävisin suihkussa joka päivä, eikä ne todellakaan sillon pysy kiinni ihossa, vaikka niin tossa paketissakin luvataan. Ja ne tosiaan pitäs olla just noita laastareita, ettei nuo haavat pääse kuivumaan. Ei sillon tullu mieleen että mun ne ite pitäis maksaa. Mut kukapa muukaan ne makselis, tyhmä minä. Hoitotarvikejakelussa sanottiin, että koska haavat on vain kuukauden vanhoja, niin vielä pari kuukautta ois omavastuuaikaa jälellä. Sillä ei ollu mitään väliä, et tää itse tauti on ollu päällä kohta pari vuotta. Edelliset haavaumat kerkes välissä parantua, niin olin välissä niiden mielestä terve. Toisinsanoen mun vissiin kannattas pitää kokoajan ainakin yks haavauma aukinaisena, etten joudu aina uudestaan maksamaan kolmen kuukauden omavastuuaikaa. Se mun personalhoitajakaan ei ollu koskaan edes kuullu mistään omavastuuajasta ja mää oon aijemmin saanu aina osastoilta tai poleilta ne tarvikkeet, niin mistäpä tommosen ois taas tienny. Nyt niitä menee niin paljon, ettei reumapolilla ollu niitä niin paljon varastoissa, kun mää oisin tarvinnut. Hoitotarvikejakelijat oli vaan sitä mieltä, että mun pitää mennä vaikka sitten sinne sosiaalivirastoon, että saisin ne itelleni hommattua. Sanoin että oon ennemmin ilman laastareita, kun meen taas sinne, koska enempää monimutkaseks asioita ei voi tehdä, kun sossut. Siihen nuorempi jakelija osas sanoo, että se ei kyllä kannata. Siihen oma ajatus oli pään sisällä lujaa huutaen, "OIKEESTIKKO?". En muista että oisin ikinä ollu niin hermona aijemmin näitten juttujen takia, mut siellä sain tosissaan puristaa penkkiä, että osasin pitää turpani kiinni. Tuumasin vaan, et helppo se teijän on aina juoksuttaa mua paikasta toiseen, kun kummiskaan en mistään mitään saa. Kaikkiin mun sanomisiin ja kysymisiin vanhempi jakelijatäti vastas vaan et "nii". Sossun mielestä meillä kummiskin on yhteensä niin hyvät tulot, etten ois varmaan saanu sieltä yhtään mitään. Onko se sit oikein, kun mää oon sairas ja Saara on tehny koko kesän kuus päivää viikossa töitä, niin nää virastot kattoo että sehän ne sit voi maksaa.. mun mielestä ei. Loppujen lopuks reumapoli tilas mulle niitä vehkeitä ja oon kiitollinen siitä. On se kumma, kun nuo päättäjät näitä asioita ajaa, niin niillä ei ole käyny pienessä mielessäkään, että tämmösessä tilanteessa tää elämä on kyllä ihan tarpeeks monimutkasta ilman niiden niin idioottimaisia byrokratioita, vaikken edes tiedä mitä se tarkottaa. piste.

On tässä taas ollu kyllä kaikennäköstä äksöniä. Mut jos yleensä kirjotan silleen ihan millisti negatiiviseen sävyyn, niin kerrankin mulla ois jotain oikeesti positiivistäkin kerrottavaa. Eikä se ole sukupuolitauti. Äidin ystävä on diagonina ja se on lukenu tätä blogia ja muutenkin suht läheltä kattonu mun elämistä, vaikken tätä ihan elämisekskään sanois. Vaikka tiesin että se on diagoni, niin enhän mää sitä tienny, että mitä ne semmoset tekee. Yks päivä kun juteltiin, niin se sano mulle, et meidän kannattas käydä oman alueen diagonilla kysymässä, jos ne vois auttaa mua ainakin noiden sairaalalaskujen maksamisessa, kun noita ylimmääräsiä menoja on taas ollu ihan mukavasti ton viimesen kuoliohässäkän takia. Sekin tosiaan selvis siinä höpötellessä, että diagoni on seurakunnalla töissä ja ne auttaa ihmisiä, jos muuten tolta valtion järjestelmältä ei saa tarpeeks apuja. No ainakin viikon mää sit arvoin, et kehtaanko kysellä sieltä mitään, kun en hirveesti tykkää kerjätä. Laitoin sit loppujenlopuks sähköpostia Keltinmäen diagonille ja mietin et jos ne jonkun noista sairaalalaskuista maksais, niin sekin ois jo iso apu. Sit se diagoni vastas mulle, et tulla Keltinmäen kirkolle sillon ja sillon, kun se on siellä päivystämässä ja neuvo suunnilleen mitä lippusia ja lappusia ottaa mukaan. Saaran kanssa sit mentiin käymään ja pitkät tovit juteltiin sen mukavan miesdiagonin kanssa. Sekin vähän joutu mietiskelee, kun meillä on sinäänsä ihan hyvät tulot, varsinkin Saaralla, mut niin on menotkin kaikkien lääkäreiden, lääkkeiden ja hoitotarvikkeiden takia. Eikä vissiin senkään mielestä se ihan oikein ollu, kun valtion laitokset pitää sitä selvänä, että kun Saara tienaa hyvin, niin sen pitäs sitten laittaa vaivalla ansaitsemat rahat mun sairaalalaskuihin. Me ei kummiskaan naimisissa olla. Se sitten sano et nää mää ainakin voin maksaa ja otti kolmen päivän sairaalalaskun ja yhen poliklinikkalaskun. Minähän olin enemmän kun tyytyväinen, sanoin ison kiitoksen ja että toivottavasti ei enään ikinä nähdä, ainakaan näissä merkeissä.

Se niinku noissa valtion laitoksissa mättää, et joko ne kaikki virkailijat on ihan kyrpiä, tai sitten niille ei ole annettu minkään moista valtaa käyttää omia aivoja. Esimerkiks sossulla katellaan suoraan pariskunnan tuloja, ellei ne valehtele että on kämppiksiä tai pidä kirjoja jotenkin erillään. Ja sit jos toinen on töissä, niin toisen tulot kusee sen takia. Sitten pressa Sale ihmettelee, kun nuoret on työttömiä ja syrjäytyy. Onko se ihme, kun siitä yleensä on vaan haittaa, jos pelkästään toinen tekee töitä. Jäisin mäkin kotia, jos saisin tyttöystävän kanssa saman rahan kotona makaamalla. Mua ainakin tympis tehä 40 tuntia viikossa putkihommia, jos Saara ois sairaana kotona ja joutusin elättää sen, enkä sais kun teoriassa palkan tilille, kun käytännössä pitäs maksaa kaikenmailman hoitomaksut ja tarvikkeet. Siinäpä sitä on isoille herroille miettimistä, vaikka mun jaarittelut ei kyllä perustu mihinkään faktaan. Mut kaippa noissa edes joku totuuskin piilee.