maanantai 12. lokakuuta 2015

Pieni aamualustus ennen oikeeta asiaa.

Heipodei! Tässä on nyt pari vuotta vierähtäny, et sori niille ketkä ois oottanu että kirjottelen säännöllisesti. Tietokone oli toisessa makkarissa niin en käytännössä koskenu tähän vuoteen pariin ja muutenkin ollu aika huonoja jaksoja ton sairauden kanssa, nii ennemmin käyttäny sen ajan kun pystyy, johonkin muuhun kun konetta räplätessä. Nimittäin telkkaria kattoen tai tablettia/kännykkää selaillu. Eivaan, olo on ollu kun omenalla, ei vaan oo pystyny tekemään mitään ylimmäärästä. Siitä sen huomaa, kun ei kavereita hirveemmin käyny ja vielä vähemmän tulee ite käytyä missään, lähinnä sängystä sohvalle, vaimo ruokkii, käy kaupassa ja hoitaa kun mitäkin kakaraa ja ite vaan möllöttää ja takas sänkyyn.. jos jaksaa. Niin eipä ole oikeestaan kavereita syyttäminen et: "miks ette tuu useemmin kattoo kun paskanen Lare makaa sohvalla ja koittaa kipeenä heittää huippuhyvää läppändeerosta!"

Pakko mainita että Aku Hirviniemi vastas mun kommenttiin twitterissä! Se on suht ovela jätkä kun en vieläkään tiiä *ittuiliko se mulle vai enkö muuten vaan saanu jutusta oikeen koppia, saa auttaa: Aku Hirviniemi lisäsi twiittisi suosikkeihinsa! Mun teksti: "@MinnowSpoon Possen laatu on kyl parantunut huomattavasti. Rupee olee jo laatuviihdettä ja myötähäpeäkään ei enään ole todellista vaan hauskaa! #mtvposse" .. vastas et: "@hirviniemi Ällän ylioppilas äidinkielessä. Ja näytteliä." Nyt kun luen niin läppää kai tuo vaan oli, mut aamulla 3.00 heräät ja hirviniemi on twiittaillu nii oli vähä pöllähtäny olo. Tietenki mielissää herätin, ei niin mielissään heräävän vaimokultani ja hehkutin asiaa, nii se vaa tokas et: "eiks tuo vaa auvo päätä sulle?" Oli vaa kateelline. Muutenki kaikki mitä oon nyt tehny mediaan on menny jotenki läpi. Eka kysyin MTV:n F1 studiossa kysymyksen twitterin kautta, niin ne vastas siihe livenä ja mun MinnowSpoon nickki ja kysymys näky siellä hienosti telkkarissa. Pari päivää sen jälkeen piti olla joku ihme SUPERKUU, olin enivei hereillä nii peippailin pari tuntia pihalla kameran kanssa. Siellä mitään kuuta ollu pelkkiä pilviä nii otin tahalleen niistä kuvan ja pistin YLEN sääkuviin nii eikö tullu paikallisuutisissa että Laren kahden tunnin odotuksen tulos Vihtavuoresta. Saarakaan ei oo enää voinu ku nauraa et miten on mahollista et iha sama mitä mää tonne lähetän tai sanon, nii menee läpi.

Mutta pitkästä aikaa oikeestaan mulla on itse taudista kirjotettavaa ja jos kaikki muistaisin niin sitä olis ja paljon, jäis alkuperäsenkin raamatun paksuus armotta toiseks. Alotetaan vaikka siitä että mun kortisoni annos on tällä hetkellä 60 milligrammaa vuorokaudessa, eli toisin sanoen en nuku ollenkaan. Isot kortisoniannoksethan siis piristää niin paljon, että voi seota, esim mennä psykoosiin vissiin, jos ei tee asialle mitään. Mä esimerkiks ekoina vuorokausina valvoin 3 päivää ja nukuin 2-4 tuntia kolmesti putkeen ja silti oli vaikee päätös lääkärille antaa nukkumalääkettä etten vejä suoneen tai nenään niitä, kun ei kovin selvä oo tuo sairaus.. mut en menetä/menettäny malttia.. hehheh. Nyt on jo vähän tottunu, mut pelkään sitä aikaa jo valmiiks, kun se lasketaan alas ja mulla ei oo enään tää draivi päällä. Nukahuslääkkeellä (Stella) saan vähän aikaa torkahettua alku illasta ja päivät pysyn järjissäni rauhottavilla (Rivatril) mitkä on alunperin määrätty varmaan vuos pari sitten OxyContinien vierotusoireisiin, siis siihen jos on hyvä päivä ja pystyy jonkun niistä huumeista jättää väliin tai jopa annosta pienentämään. Huume sekin mutta pienepi paha. Oxyjen annoshan on tällä hetkellä neljä kertaa 40mg vuorokaudessa, mikä on jo varmaan joka mittapuulla aika iso, vaikka sitä tosi kauan oonkin syönyt.

Mutta tässä tää pieni alustus, pitää tehä välillä jotain ettei mee heti maku tähän kirjottelu hommaan. Sen verran paljastan niille ketkä ei tiedä että 1.9 menin päivystykseen ja nyt on amputaatiouhka taas päällä molemmissa tai toisessa kintussa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti