keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Sairaalaan.

Hohhoijjaa mikä yö, uni tuli, mut nopeesti se näköjää meniki. Taisin tänää taas herätä neljältä ja ois ensimmäinen päivä oikeena koti-isänä. Saara menee yhteen töihin ja se on ihan hermoraunio kun Peetu varmasti oppii puhumaan ja heittämään skeitillä voltteja sillä aikaa ja kaaaikki muukin tärkee jää näkemättä. Se on meillä kummiskin ollu se kuka loppupelissä on huolehtinu että Petskulla on ruokaa oikeeseen aikaan ja mun ollu hankala imettääkkin, vaikka yritetty on jo sairaalassa Peetun vielä ollessa kinan peitossa. Siis Peetu, ite pysyin visusti Saaran pään puolella jos sieltä jotain ois roiskahtanu. Se kyllä ois ollu varmaan pienempi paha, kun synnytyksen jälkeinen epämuodostunu kämmen, vauvan päähänkin verraten ulos tullessa, kun välillä joku vähän puristi kädestä. Vähemmälläkin oisin uskonu, että oon ihana. Mut ei siitä sen enempää, tai ehkä sen verran, et Saaran synnytyspelosta ja kaikesta muusta huolimatta kaikki muistaakseen meni just niinkun pitikin, eikä kestäny kauaa kunhan rupes tapahtumaan. Eikä se alku odottelukaan mulle ollu niin hirveetä, Saara oli hormoonihuuruissaan tehny mulle mokkapaloja, kebabtaskuja ja karkkia sun muuta herkkua, muistaakseen oli ihan riittämiin. Energiajuomat tais loppua kesken, et sinänsä se oli aika raskasta mulle, jos vertaa Saaraan, kun se vaan makoili.

Eka kina Peetun kanssa

Päivystyksessä käynnin jälkeen sain yllättävän nopeesti unta ja nukuin ihan hyvin, liekkö sillä vaikutusta, että otin aamulääkkeet nukkumaan mennessä, kun oli niin paljon aikaa nukkua päivystäjien kotonakäynti loistoidean jälkeen. Aamulla hörpättiin Terhin kanssa kaffet ja lähettiin takasin, vaikka ne kahvit ois voinu apsillaki juua, kun siinä pöyässä ois voinu ihan yhtä hyvin ne torkut ottaa.

Sairaalaan menosta en muista mitään ihmeellistä. Ne otti sisään tutulle osasto yhdelletoista, eli sisätautienosastolle. Sillä siellä piti olla ajoissa, että saa labrat, eli siis verikokeet otettua, että pääsee tutkimukset käyntiin. Siinä sit ramppas hoitajaa kyselemässä mulle tyhmiä ja ihmettelemässä pahkuroita jaloissa, nekun ei osaa ajatuksia vielä lukee ja tais siinä, sanotaan vaikka Kunnarikin, eli mun vaki sisätautien osaston lääkäri, pyörähtää morjenstaa ja ihmetellä paukamia jaloissa. Se on hauska lääkäri, kun kieli on sama, mutta silti ei tahota ymmärtää toisiamme yhtään, vaikka kuinka selittää. Sit kun istutaan vaikka sen huoneeseen rauhassa kahestaan juttelee, niin sekin ymmärtää, että se on oikeestaan minä kuka sairastan ja että se sattuu kiinnostamaan että mikä mulla on tai epäillään olevan. Se niin kauheella höyryllä aina selittää hoitajille ja kandeille kaikki asiat ja hoitohommat ja kun koitan kysyä jotain niin se luulee että koitan neuvoa sitä tai jotain vastaavaa ja rupee kinaamaan vastaan vaikka kuinka koitan artikuloida että ihan mielenkiinnosta kysyn vaan, jos osaisin hoitaa itteni niin en varmaan olis täällä.. Mut siinä se loppu ilta meni sitten makoillessa ja perus lääkkeet sillon tällön otellessa.

Sairaalassa aamulla.

 Sama mesta klo 21.08, pieni turvotus ja punotus havaittavissa.

Sen verran oon aijemmilta käynneiltä tajunnu, tai oikeestaan päivystyksessä tälläkertaa sanokin, että ota varmuudeks omat lääkkeet mukaan jos jotain ei satu olemaan, mutta ite otan ihan sen takia kun ne lääkelistat tai ennemminki hoitajat on aina ihan sekasin niitten saneluitten ja listojensa kanssa, niin jää joku lääke saamatta, tai sit ne ei voi antaa sitä jos lääkäri on kerenny lähtee tai ei ole jostain muusta syystä just paikalla. Kummiskin kohta viis vuotta syöny kotona sataa eri lääkettä ja sit sanoo hoitajalle että voisko tuua sen ja sen, niin ei oo yks eikä kaks kertaa tullu takas ja sanonu että "Ei sitä ole tuolla lääkärin laatimalla lääkelistalla, niin en voi antaa sitä sulle" tai "Nyt en kyllä valitettavasti voi tuua sitä, kun lääkäri ei oo enään paikalla ja se pitäis siltä tarkistaa voiko sitä antaa". Eli tätä varten aina omat lääkkeet mukaan, ainakin jos tietää mitä oikeesti pitää ottaa ja mitä ei.. Dementikot, tai muuten vaan hajamieliset, uskokaa hoitajaa!

Viimekshän kyse oli 600mg buranasta ja perus panadolista, kun olin jo saanu kuulemma niin vahvat särkylääkkeet, eli yhen mulle perus OxyContinin, että miten mä muka semmosta enään tartteisin. "Valitettavasti lääkäri ei ole maininnut tuosta buranasta mitään hoitolehtisellä niin en voi tuoda sellasta sulle, mut tässä on kummiskin tämä panadoli." Se kun taas ei yksin mun päänsärkyyn auta, mihin ei myöskään oxyt yleensä auta.. No meni vartti niin ERI hoitaja tuli että anteeks väärinkäsitys, kyllä se siellä luki. Jotenkin kummasti olin löytäny just kaapista buranan, mutta otin sen kiltisti vastaan ja laitoin ottamani tilalle, ei tullu kellekkään sitä mielipahaa. Ei edes kehannu sama hoitaja tuua sitä ryökäleen buranaa, enkä nähny sitä enää sinä iltana. Huvittaa vieläkin. Myöhemmin kun se oli vuorossa niin oli jotenkin paljon nöyremmän olonen. En osaa sanoo miks.

Varmaan neljä vuotta OxyConttinia syöneenä se on aivan sama oonko kipee vai en, mun on pakko tällä hetkellä vähintään se 2-3 kertaa otettava päivässä, kun sitä ei saa kerralla lopettaa. Tän siis kuulin seuraavan tarinan aikana. Alkuunhan söin Tradolan Retardia, eli kaikille tuttua Tramalia, mutta pitkävaikutteisempaa, niin kauan kun siitä oli vielä hyötyä kipuun, mutta toleranssit meni yli tuplasti Suomen suositusten mukaan (400mg/pv) ja vähän Euroopankin (600mg/pv). Sen lopetin kivuttomana kautena noin vaan eikä mitään ja olin syöny 600-900mg päivässä, yleensä ysisatasen verran. Taas oli suht kivuton jakso menossa niin aattelin sit tehä oxyille samat. Vapisin ja hikoilin kylmää hikee neljättä päivää, kun vasta sain kuulla että pahimmassa tapauksessa opiaattejen suoraan lopettaminen isosta annoksesta voi johtaa psykoosiin, eikä välttämättä mihinkään ihan lievään. Senkin olin kuullut lääkärin suusta että kolmessa päivässä pitäis viekkareitten rueta helpottamaan, että sen kun saa vaan sinniteltyä. Vaikka kuin söi rauhottavia ja oli vaan kotona, niin voi luoja sitä olotilaa. Taitaa olla ainut kerta, kun on tullu noista lääkkeistä oikeesti varmaan aika lähelle semmonen hyvänolon tunne, mitä narkkarit niillä hakee, kun onneks luovutin ja otin sen napin naamariin. Tai oikeestaan vaan helpottava olo, mutta kyllä se sen jälkeen yllättävän hyvälle tuntu, kun pysty ajattelemaan ja viitti vastata puhelimeen, ettei kuullosta siltä että on sekasi ku seinäkello tai muuten vaan hypi seinille, jos ne ei hyppiny mun päälle.

Tätä ei onneks tarvii kerralla kirjottaa loppuun, vaikka joku on jo kirjasta puhunu, mut takas tohon kinastelu vaiheeseen. Ei mitään käsitystä kauan olin valvonu, mut joku aivopieru taas kerran, että remmi kasaan ja varpajaisia viettämään. Sen verran jaksoin, että remmi saatiin kasaan ja mentiin Tourulan nesteelle kahville ja "suunnittelemaan" kun pojat sano että pitääkö niitten heittää mut kotia, vai oonko tosissaan vielä ajamassa kotia asti. Ajoin ja onneks ajoin. Ei siis turvallisuuden kannalta, mutta meinaan en ollu muistaakseen heti kuudelta kolkuttelemassa sairaalan ovia, vaikka jos joskus ois ollu syytä niin seuraavana aamuna. Saipahan Saara tutustua rauhassa meijän Kimi Valtteriin. Vaikka Peetu Sebastian siitä tuli, kun Saara ei älynny että Sebastiankin on formulakuski, ennen kun oli vähän myöhästä. :DD

Anteeks kirjotusvihreet ja sekavat akritukoloinnit, meni pari aamua/iltaa kirjotellessa, normaalisti oon kahen kuukauden ajan heränny tähä aikaa.. :) Jos lupaan jatkaa myöhemmin lisää. Heido!

2 kommenttia:

  1. Joko saivat jotain uutta selville? Sullakin epäilevät sairautta keuhkokuumeen aiheuttamaksi. Mä sairastan MS- tautia, jonka laukaisijaksi epäillään keuhkokuumetta. Keuhkokuume on aiheuttanut myös sen, että osa vasemmasta keuhkoistani on kuoliossa. Ihmiset ei tajua, miten vakava tauti keuhkokuume on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusin tieto tähän mennessä on oikeestaan tuo vaskuliittityyppisyys, eivät sitäkään uskolla varmaksi sanoo, kun ei tietoa mikä se niistä vois olla. Oma epäily on tuo mailman harvinaisimmaks kehuttu vaskuliitti Essentiaalinen kryoglobulinemia. Diagnostiikka käy muuten täysin, paitsi maksan suurenemisesta mulla ei oo tietoo. Ei oikeen edes googlesta löydä mitään tietoo. Mäkinhän kävin töissä "keuhkokuumeen jälkeen" kunnes oli kontrolli viikkoo saikun jälkeen niin selvis ettei antibiootti ollukkaan tehonnu, niin siinä lienee lopullinen naula tähä arkkuu.

      Poista