Heräämisiä ja hyviä veroja.

Oli tarkotus illalla kirjotella tätä blogia, kun Peetu menee nukkuu, mutta ku pääsin koneelle nii ei enää silmät kattonu samalle seinällekkään. Sanoinki facebookissa just ennen ku kiipesin aviovuoteeseemme, että ehkä sit aamulla kirjottelen jotain, mut en ihan näin aamulla aatellu, mutta väliäkö hällä, käy se näinki.

Joillekkinhan tuo melatoniini auttaa tosi hyvin, pitäs itekkin koittaa, Terhi taas sano että sillä ei mitään vaikutusta ja sano että sillä ois mulle purkki testiin, jos se vaikka mäihällä mulla toimis. Melaton+ auttaa sinua nukahtamaan nopeasti ja helposti - kaikkina vuodenaikoina, kokeile kaksi kuukautta maksutta. Tuolta ainakin saa halvalla testiin jos haluaa..

Ekan, tai korkeintaan toisen kerran sairaalan jälkeen, olin nukkunu normaalin ihmisen normaalit yöunet. Muuten se on ku lottovoitto, mut kun herää niin on ehkä ihan pikkasen kipee olo, kun ei oo syöny lääkkeitä kymmeneen tuntiin ja mikään ei enää vaikuta, ainakaan mulla, vaikka särkylääkkeen vaikuttamisaika pitäs olla 12 tuntia. Mut jos lääkärin mielestä on terveellisempää kerta kuukaudessa nukkua normaalisti nukahtamislääkkeen avulla ja lopun kuukautta valvoo kortisonin avulla puolitsombina, eikä määrätä oikeita unilääkkeitä, niin sitten se on niin.

Silti ne kivut sietää levänneenä jotenkin paljon paremmin. Nytkin kun menin nukkuu varmaan ennen kahtatoista ja heräsin kolmen jälkeen, mikä on jo ihan hyvin, niin oon ennenkin verrannu sitä herätystä, ketkä nyt semmosen on joskus kokenu, että se on sama kun ois pahin krapula minkä voi kuvitella ja siihen päälle työntää jalat nuotioon sen jälkeen kun joku on mätkiny sua lekalla käsiin ja jalkoihin. Silti sekin on pientä siihen kun tulee esimerkiks hirvee kusihätä, eikä oo tajunnu vielä miten kipeenä haavaumat on, niin lähtee kiireellä vessaan ja vasta pöntöllä tajuaa ku lirinä jo käy, että mähän kuolen tähän kipuun ja se vaan pahenee pystyssä ollessa. Kipu siis, ei lirinä. Onneks oon toimituken tähän mennessä sisulla hoitanu loppuun asti, oikeeseen osotteeseen, ettei oo tarvinnu lattioita rueta moppaamaan vielä sen kipushokin jälkeen kun lääkkeet tai puudutusaine auttaa. Se se ois ylevä tunne.

Meillä on näköjään oma kukko talossa, alkuillasta melkein tasatunnein se hekotti unissaan sängyssään, nyt se aina päästää semmosen "miehekkään" määkäsyn ja jatkaa uniaan. Piti sille äsken pulloo antaa välissä ja kun olin antamassa, niin eihän tuo yks malttanu vaan nukkua vaan piti käydä näyttäytymässä ni arvatkaapa suostuko enää multa ottaa sitä pulloo. Saa Saara syyttää itteesä, vaikka se oli vaa mielissään että pääs syöttää sitä, kun työt on alkanu, niin "niitten aika on niin kortilla".

Mut eilen oli ensimmäinen kerta kun ei saatu aikatauluja mätsättyä sillein että oisin päässy ite tai porukalla reumapolille. Viime viikolla aikaa varatessa jo Annehoitaja sano että ei se mitää, Petsku mukaa vaa, kyllä täällä hoitajia riittää. Että kiitos kaikki veroja maksavat kanssaihmiset, maksoitte aika ison osan mun hoidosta, niinku aina ja vielä lastenvahin hoidon ajaks ja mää sain vielä kotihoidontukee samaan aikaan. On tää pätevä järjestelmä.

Polilla on nykyään se perussetti, mää meen sinne, jos pääsen livahtamaan yli-innokkaan infotädin ohi, kuka pakottaa mut tekee aina reumakyselyn tietokoneella, vaikken tosiasiassa ole edes reumapotilas. Sit suoraan hoitajien huoneeseen, missä kaikki kouluterkalla poikana käyneenä tietää, on perus käytäntö, kun käsi on kipee, silti aina ekana housut pois. Sitten availlaan siteet ja otetaan laastarit ja hopeet pois. Hoitaja huuhtelee ne keittosuolaliuoksella ja koittaa muistaa siinä vaiheessa ottaa kuvat joka viikko. Alkuun ihmeteltiin miten hyvin ne paranee, sen jälkeen kerrottiin "luotettavalta taholta", että nukahuslääkkeisiin koukuttuminen on vaarallisempaa kun kortisonin nopea tiputtaminen. Sen jälkeen onki ihmetelty, miten ne niin huonosti paranee, vaikka antsat on syöty infektion takia ja kortisonia tuplasti mitä aluks piti.

Sitten tulee lääkäri tai lääkärit, tästä viime kerrasta lähtien ymmärsin että kaks ylintä reumalääkäriä. Ne kysyy pikaseen jotain olennaista ja toinen aina painelee kauheella kiireellä pois. Tän, kuka tuli nyt vissiinkin virallisesti mun toiseks lääkäriks, piti jäädä eläkkeelle jo monta vuotta sitten, niin sillä ei sillon vuosia sitten ollut enään muuta sanottavaa, kun et mun pitäs koittaa semmonen solinsalpaajalääke, mikä luultavasti tekee mut steriiliks. Ollaan nyt kaks kertaa oltu samassa huoneessa sen jälkeen ja melkeen ekat sanat ollu et jokos sää nyt koittasit sitä lääkettä, kun sulla tuo poikakin nyt on. En tiiä mikä sillä mun suvunjatkamista vastaan on, kun tuo metrotreksanttihoitokaan ei ole vielä alkanu vaikuttaa, koska siinä on sen verran pitkä vaikutusaika. Mielellään sen kortin kattosin eka, kun hellimmäks sanottu Azamun, solunsalpaaja siis myös, sai mut oksentamaan päivittäin useemman kuukauden. Helppo se on sen sanoo, kun tähtää mun kalleuksia ja pelaa venäläistä rulettia. Tää piikitettävä Trexan, mitä muhun nyt koitetaan, tekee vaan vähän huonon olon pariks päivää ja sekin helpottaa yllättävän hyvin perus pahoinvointilääkkeillä. Muutenkin verrattaen kehuttu lääke reumoihin, että tehoaa kuulema verrattaen hyvin ainakin reumapotilailla.

No sitten kun lääkärit on hävinny, niin paketti kasaan, housut jalkaan, infot seuraavaan kertaan asti ja seuraavaa kertaa varten, perus läpyskät hoitajien kanssa ja kotia, noin lyhykäisyydessään. Siinä meni semmonen pari tuntia. Tossa alla tuo paketti kasaan sarjakuva, mikä ei oikeesti ole ihan hetken homma, tai ei ainakaan alkuun ollut, mut nyt se tulee iteltä aika rutiinilla. Tutut hoitajat ihan mielellään antaa mun auttaa tai vielä tutummat ite paketoija, kun tietää et oon jonkun kerran nuo joutunu sitomaan ja että tiiän kyllä mitä teen. Jopa sanottu että mun pitäis rueta hoitsuks, vaikkei tienny, että koitin hakeekkin kerran. Siellä vaan yhelle arviointikeskustelun mummelille oli selvästi ongelma, kun mulla oli tää tauti, mut en usko että pisteet ois muutenkaan riittäny vaikka siltäkin ois hyvät pojot tullu. Oli tosiaan koulun teoriatunneista muutama vuos aikaa ja mun lukunopeus muutenkaan ei oo mitään terävintä kärkee niin saatto olla etten ihan joka kysymystä saanu ajatuksen kanssa vastattua.

 Haavat suihkun jälkeen, tässä yllättävän koriana.

 Sitten vähän hopeatuotetta syömään "katetta", eli tota keltasta bakteerimössöö.

 Sit perus muumilaastarit, että pysys tavara oikeella puolella housuja.

 Sukkikset on olennaiset osa pukeutumista, aina veän liian kireelle nii tulee varpaa läpi.

 Kaikilla kovilla skeittareilla pitää olla nilkassa side.

Sitte oiskin oikeeta sukan taittoo vaille valamis paketti.

Että semmosta, herääppä kauhee hätä päällä yöllä ja vetäse nuo jalkaan ennen kun lähet tarpeille, ettei tuu kipukohtausta. Onneks äiti tajus ostaa semmosia perus lentotukisukkia, mitkä vähän auttaa asiaa, mut ei ne ihan noita korvaa. Ja välillä niitäkään ei kerkee rueta etsimään yöllä tokkurassa, niin sillon on yleensä tippurimaisen kivuliaita hetkiä, niistä kivuista onneks tietämättä. Tässähän tätä tän hetkistä tilannetta tuli taas kiva paketti, eikä menny ku kolme tuntia. Joku vois kustantaa mulle kirjan. Voisin kirjottaa lasten satukirjan ja kuvittaa omilla otoksilla. Tulis varmaan hyvä. Nyt aamukahville, hyvää huomenta, Lare kiittää ja kuittaa. Teijän verorahoista.