Sieltähän niitä haittavaikutuksia tulla tupsahti.

Perjantai 13.11.

 Tuli vaan vastaan tommonen verkkokauppa, minkä kyllä tyhjentäisin ihan vaan vanhojen muistelemisenkin takia, jos oisin rikas, Dickies takit, paidat ja housut Kledjut.comista. Tulee kyllä niin mieleen vanhat hyvät ajat, kun pysty vielä skeittaamaan. Eilen just haikeena, hyvä ettei tippa ollu linssissä, kun oltiin Peetun kanssa kävelyllä, niin käännyttiin Vihtavuoren koulun skeittipaikalle muuten vaan kattoo, missä kunnossa se on. Ei ollu häävissä, sen verran on hyvät futiskentät sun muut täällä kylällä, että ois päättäjällä/-jillä ehkä vähän peiliin kattominen. Dickies oli ja miksei oo vieläkin kova juttu, kaikilla truu skeittareilla oli ainaki aina dickiesin pipo ja me pikkupojat vaan kateltiin kulahtaneet blindin liian pienet lippikset päässä, että tommoset kledjut määki haluun. Näin jopa pikkupoikana unta, että olin saanu hattuhyllyn täyteen skeittimerkkisiä lippiksiä ja pipoja, lähinnä lippiksiä ja olin kun kolmannessa taivaassa vaikka ne oli semmosia vähän hiestä kusenleltaseks kulahtaneita, mut se kuulu asiaan. Ei yhtään tympässy herätä seuraavaan aamuun ja kävellä kekkolantien kämpän naulakoille innoissaan ja tajuta että se olikin vaan unta koko roska. En kertakaikkiaan tahtonu uskoo että se ei ollukkaan totta, tuntu niin uskomattoman todelta.

Viimenen naula arkkuun. Tuli kallis taulu tai hylly..

 Meinasin jo ihmetellä, että onko tosiaan noin hellä lääke tuo kineretti, ettei oikeesti tuu mitään haittoja, muuta kun että olin iltasin tosi väsyny, mikä todellakin oli tervetullutta ton kortisonivalvomisen jälkeen. Tosin se väsy saatto johtua kortisonin laskustakin. Niin pienestä annoksen tiputuksesta oli kiinni sekin, että jos ajoin autoa pidempiä matkoja, niin silmät yksinkertasesti väkisillä rupes karsastamaan ja menemään kieroon niin pahasti, etten pystyny ajamaan pitkää matkaa yhtään väsyneenä, kun rupes näkö sumenemaan. Kun tiputti annoksen kolmeenkymppiin, eli 5mg tiputus, niin se loppu kun seinään.

 Mut kyllähän sitä aina jotain pientä pitää saada. Eilen illalla kaikki ihan ok, sit rupes olee vähän kipee ja huono olo. Rupesin jo puhumaan Saaralle, että onkohan sun pakko ottaa saikkua huomiseks, jos tää olo jatkuu tämmösenä, mut eihän se voi ottaa kun ittensä tai Peetun takia sitä. Se sit meni siihen että maksin sohvalla, enkä pystyny edes ajattelemaan että liikkusin, ettei Saaran tarvii rueta mattopyykille, kun mää pistän kaakeleita uuteen uskoon. Koitin, mitä pystyin mutista, pyytää pahoinvointilääkettä ja pysyä niin liikkumatta kun ikinä on mahollista.

 Sain jotenkin morsetettua viestin perille ja pikkuhiljaa pahoinvoitibilsut onneks autto, niin sain itteni muistaakseen Saaran avulla riisuttua petikuntoon ja pääsin sänkyyn. Saara soitteli silti varmuudeks meijän äitille, et oisko aamuks ketään jelppimään, jos mulla onkin taas aamulla yhtä paha olo. Onneks Ilari-veljellä ei ollu aamulla mitää, niin se oli yöllä ilmaantunu meidän soffalle varmuuten välttämiseks.

 Mut ei se kipee ja pahin mahdollinen pahoinvointi voinut tietenkään riittää. Ennen kun Illi oli yöllä ilmaantunu ja Saara oli tullu jo mun viereen, rupesin varmaan jonkun vuoden tauon jälkeen saamaan unihalvauksia. Ensin tuntu että jalat rupee nousemaan itestään ilmaan ja et voi ite tehä asialle mitään. Sitten tuntu jo että koko kroppa rupee nousemaan ja omasta mielestä karjasin, kun säikähdin ja huusin Saaraa ihan nimeltä ja se heräskin siihen, mutta kysy vaan tyynenä, että "Etkö sää taas pysty liikkumaan kun ääntelet tollein?", se ääntely oli siis vissiin tullu joskus tutuks, että nyt kaikki ei oo hyvin. Mää omasta mielestä karjun kauhusta ja leijun ilmassa ja toinen koittaa vähän ravistella mua, että heräisin todellisuuteen, mut musta tuntu että se oli paljon hankalampaa päästä siitä tilasta poissa, kun mitä se on aijemmin ollu. Sillon kun se oli päivittäistä, niin saatoin lennellä tietosesti kaupungin päällä tai pitää itteeni meijän huoneen katossa ja katella kun nukutaan. Hyi kun menee kylmät väreet kun ajattelee sitä olotilaa, kun sitä unta ei pysty enään hallitsemaan ja se muuttuu semmoseks kauhukohtaukseks. Yleensä se alko aina sillä, että rupesin unessa tippumaan ja yhtäkkiä osasin lentää, sitten heräsin siihen halvaukseen ja rupes pelottamaan ja mitä millonkin. Kun näin ton wikipedian kuvan ekan kerran niin rupes tosissaan ahistaa, miten joku on osannu kuvailla sen, kun tuntuu että joku paha on sun päällä etkä pysty liikkumaan. Sitten kun tokenin siitä, sen jälkeen jää aina yksinkertasesti ihan järkyttävän pelottava olo. Nyt pelkäsin meijän aukinaista vaatekaappia ja olin varma että sieltä tulee joku, ihan kun pienenä pelkäs että sängyn alta joku nappaa jalasta kiinni jos nousee vaikka vessassa käymään. Ja tää olo on kummiskin sillon kun on täysin hereillä ja jo täysissä järjissä, tai jos ei järjissä niin tajuissaan. Mutta onneks on tuo yks yliymmärtäväinen kainalo yleensä aina siinä vieressä, niin tuli se normaalikin uni sitten joskus.



Sunnuntai 22.11

 Oli tossa Elisa Viihteen laatu netti poikki muutaman päivän ja kovasti kehuvat, että ottavat yhteyttä ja joku saattaa tulla tänne ihmettelemään mikä siinä mättää, kun on kaikki uudet vermeet ja linjat vedetty. Hienosti osas vielä ekassa viestissä muotoilla, että kun oon ollu niin hyvä asiakas niin antavat maksutta 100 megasen yhteyden vanhan hitaan tilalle. Jos ne pistää vanhat linjat poikki, niin mun käsittääkseen niillä ei paljoa oo vaihtoehtoja, kun ne myy sitä 100 megasena ja vaan jos ei pysty toimittamaan sitä 100 megasena, niin ne laittaa sen minkä pystyy. En tiiä puhunko puutaheinää, niin mää oon ymmärtäny, enivei jouduin kännykällä koittaa kirjottelemaan tätä tekstiä, hyvin näytti onnistuvan jonkun aikaa, mut on ehkä pikkusen työläämpää. Sit säikähin yöllä, kun tallensin välillä tota, niin oli tekstin alkupätkä iPhonen nettiselaimella hävinny kokonaan ja se vielä varotti et voi olla, että sovellus ei selaimessa toimi oikein. Siihen jäi mun kirjottelu siltä erää. Pikku jännityksellä äsken availin tän tekstin koneella, et onko se hävinny täältäkin, mutta kiitos ja kumarrus, ei ollu.
  
 Sillon lauantai aamuna ei sit taas ollu pahasta olosta tietookaan, mut kun Illi, siis nykyään kavereille Ippe, mikä on sama kun sanois Taunoks, elä nyt suutu Illi.. tai Tauno, mutta kaverieitten kesken vissii sit sillain. Otin sit kaiken hyödyn irti ja roppailtiin hyllyjä hoitotarvikkeille ja lukollista lääkekaappia lääkkeille, että kun tuo vieressä huutava terroristi rupee kiipeilemään kunnolla, niin se ei oo heti maistelemassa mistä nappuloista sais parhaat tripit.

 Muutama laastari ja puudutusaine sitä on hyllyyn kertyny. Tuo lääkekaappi on kyllä lähinnä vitsi mun lääkemäärään verrattuna, mutta saapahan lukittua ne mitä vähiten haluais Peetun suusta löytää. 

 Nyt on sit viikko pistelty Kinerettiä, ei Kierenttiä, vai mitäköhän olin YouTubeen kirjotellu pikku väsymyspäissään. Vielä ei oo ruennu pistokohat ärtymään tai muuta haittaa tulemaan, kun ton yhen kerran, mutta oliko sekään loppupelissä edes siitä... ja tuo unihomma kanssa, mut onko vaan sattumaa, kun niitäkin on aijemmin tullu niin paljon, mene ja tiedä. Samanlaista pahoinvointia vaan on tullu aina, kun oon saanu jotain biologista lääkettä. Vaikka ne mun ymmärtääkseni on hyvin siedettyjä lääkkeitä, mut tutkittu niitä ei vissiin ihan liikaa ole. Lisäks voi olla, että tuo väsähtely johtuu siitä. Eilen sit taas oli tosi levoton olo, kun Saara tuli töistä, ihan kun joku ois salaa syöttäny mulle kortisonia tuplana. Annoksena, ei patukkana.. Sit kun maltoin vartin maata sohvalla, niin sammunkin ku saunatonttu.

Nyt ois sit eka satsi tökitty mahaan. Koitin, kun sanottiin, että nuo ärsyttää pistokohtia, niin pistellä itelle smailin mahaan. Paskanlöröt, tänää enään edes löytäny puoliakaan pistoskohista. Mut kuulema myöhemmin ne ärtyy enemmän, vissiin kun se lääke alkaa vaikuttaa, nii ehkä sitten uus yritys. :)