torstai 23. helmikuuta 2017

Tikkien poisto.

Nonii, tässä tää taas nähtiin, miten kauan osaan olla hiljaa.. mut empä aatellu kun kertoo sen, että ei menny taas tikkihommat ihan niinku elokuvissa, ihan tällein puhelimella näpytellen.

Kävin siis eilen Laukaan teekoolla haavahoitajalla otattamassa tikit pois ja samalla vähän siistittiin haavoja. No sehän oli jo odotettavissa, kun kuolio vedetään halki ja tikataan kiinni, niin eihän se kuollut iho ja verisuonet mihinkään parane. Eli puolet siitä kirkkoveneviillosta aukes heti kun nyppäs tikit pois. Sitten hoitaja sano että sen kuolion voin rappailla ite varovasti pois, kun hänellä ei oo valtuuksia ja lääkäri tuskin alkaa siihen koskemaan, kun ei ole nähny miten nuo haavat ja kuoliot tulee ja käyttäytyy. Eipä siinä ollu sit mitään, se puuduttelun aikana haki mulle jätesäkillisen haavanhoitojuttuja, sitten rapsutteli nekroosia minkä viihti ja putsaili loput montut.

Kotona sitten illalla puudutin haavat, että voin putsailla ne vaan sterilisoivilla liinoilla ja siinä samalla ottaa siitä nekroosista mitä nätisti ottamalla lähtee. Aikani kun olin sitä rapsutellu ja sen jälkeen pidin sitä liinaa sen päällä, niin sehän räpsähti terveen ihon puolelta auki nii että läskit vaan tursus ja oliko se sitten että menin huuhtelemaan sitä niin se rupes vielä vuotamaan verta.


Siinä se repeilee, kaikessa komeudessaan.

Ilta se meni sitten päivystyksessä siihen että kun päästiin sisään niin se oli jo ihan kuivanu koko haava, eikä sille mitään oikeen voinu tai ainakaan kannattanut tehdä. Mahtaa tulla taas astetta komiampi arpi.

Aamulla, läskit oli jo saanu nätin punakan värin ja nekroosi tossa välissä tummunu kun kuivu. Ei tullu mielee mennä suihkuun koittaa kieveleekö ilman puudutusta, niinkun yleensä noiden keltasten katteiden peittämät haavat kärsii ainakin varovasti koittaa suihkuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti