Tänään heräsin puolenpäivän aikaan, taas kyyneleet valu silmistä, vaikka kuin yritti olla kovaa jätkää. No lääkkeet nekkuun ja telkkaria töllöttämään, kohta oli taas ihan hyvä olla. Saara teki meille aamupalasta ja lähti töihin. Kokoajan päässä pyöri vaan yks asia. Koitin keksiä tekemistä, laitoin pyykit pyörimään ja kävin suihkussa. Pesin, putsasin, hoidin, teippasin ja sidoin haavat. Keitin kahvit ja pistin astiat koneeseen sitä odotellessa. Tiskasin jopa ton ärsyttävän törkysen kattilan mikä on pyöriny tossa tiskialtaassa ja pyyhin pöydät. Otin kahvia ja pullan, söin ja join ne. Sit loppu tekeminen ja menin tupakalle. On tuo vaan uskomaton, tuo röökin voima. Syön kaikenmailman tupakkalääkket ja voi olla et polttamisen takia joskus olen ilman jalkoja, niin silti sitä pitää vaan vetää. Olin jo välissä pari kuukautta lähes polttamatta noiden lääkkeiden avulla, kun ne tekee semmosen etovan olon kun polttaa. Sit rupesin oksentamaan kaikki ulos pitkän aikaa ja luultiin et se johtu noista lääkkeistä. Jouduin lopettamaan niiden syömisen, mut loppujen lopuks se johtu ihan eri lääkkeestä. Pikkuhiljaa tuo polttamisen määrä taas kasvoi tuohon askiin päivässä. Nyt olen muutaman viikon syöny taas tota Champixia ja on se jo sen verran auttanu, et ei tule poltettua kun 4-6 tupakkia päivässä.
Käynnillä ei oikeestaan tullut mitään uutta tietoa, vähän paremmat ohjeet ja kahta eri voidetta sain haavojen hoitoon. Hemoglobiini mulla oli noussut 139 mikä taitaa olla lähellä miesten alarajaa, kun se kuulema vuoden verran on pysynyt 120 paikkeilla. Alhanen hemoglobiini aiheuttaa anemiaa, eli mun käsityksen mukaan väsymystä ja semmosta. Olen kyllä ollutkin paljon pirteempi tän pari viikkoa ja jaksanu herätä aamusin. Tätä edellisellä käynnillä multa otettiin bakteeriviljelyt haavaumista ja sanottiin, et seuraavalla kerralla saat tietää mitä lisätutkimuksia tulee polyarteritis nodosa epäilyn takia. No niistä viljelyistä en muistanu kysyä ja tuo uusi tautiepäilys on saman tyyppinen ku tää buergerin tautikin, sitä ei voi minkäänlaisilla testeillä tai verikokeilla todeta, vaan se perustuu suoraan lääkärin päätelmiin oireiden mukaan. Et nyt mulla on kaks yhtä varmaa diagnoosia, eikä kumpaakaan voi mitenkään todistaa. Samat lääkkeet jatkuu ja kortisooniannos pidetään vielä toistaseks siinä 40mg päivässä. Ärsytti kyllä törkeesti, kun mulla oli täys avaamaton Azamun paketti mukana, eli se lääke jonka takia oksensin kaksi kuukautta. Aattelin antaa sen sinne osastolle, et ei mene hukkaan, tai et ois edes hävittäny ne niin ei kelvannu. Se paketti makso muistaakseen kelatuen jälkeen 50 euroa ja nyt se pitäs viedä apteekkiin hävitettäväks. Ei se varmaan muuten ois niin justiinsa, mut mun olemattomilla tuloilla tommoset pikkuviat ruennu tympimää ihan kunnolla.
Kävellessä sairaalasta ulos, ensimmäisenä mietin, et kai se on vaan varailtava työkkäriin aika ja ruettava miettimään niiden kanssa, että minkälaista työtä tai koulua tässä kannattais alkaa miettimään, jos tämä tulee olemaan tätä loppu elämän. Turhauttaa vaan odottaa sitä parempaa päivää. Ensimmäinen puol vuotta meni siinä toivossa, et kyllä tästä vielä parannutaan, mut nyt sitä on vaikea edes muistaa, mitä se oli olla terve, käydä töissä ja ansaita rahaa omien tekemisten mukaan.
Halusin vaan kiittää blogista. Itsellä epäillään Buergerin tautia ja niillä hakusanoilla tänne päädyin. Vielä ei haavaumia ole, eikä varmaa diagnoosiakaan mutta veri ei kierrä käsiin tai jalkoihin normaalisti ja kynnet alkaa tippua ainakin. Ja että voi olla vaikeaa lopettaa röökaamista, juuri kuten tossa yllä kirjoitit, vaikka tietää että voipi olla että jatkaminen johtaa amputaatioon. Ensishokki lääkärin sanoista johti parin päivän lakkoon, sitten taas ratkes ja nyt tuntuu että tää tietämättömyys ja stressi saa vaan himoamaan lisää savua keuhkoon.. >_<
VastaaPoistaJoka tapauksessa, kaikkea hyvää sulle ja perheelle. Tsemppiä taudin kanssa selviämiseen, toivottavasti jossain vaiheessa löytyisi toimiva hoito!